Mitä keskustelu on?

4.12.2017 9 viestiä

Entä mistä tunnistaa hyvän keskustelun? Kuka saa keskustella? Miten keskustella erimielisten kanssa ja miksi heidän kanssa keskustelisi?

Keskustelua kaikki – nyt puhutaan niin julkisesta, yksityisestä, kasvokkain tapahtuvasta kuin verkossa käytävästäkin keskustelusta. Pyysimme Jan Anderssonia, Timo Järvensivua ja Elise Liikalaa pohtimaan keskustelua keskustelukulttuurin ja keskustelutaitojen kohdalta. Tässä heidän mietteensä.
Mutta entä sinä, mitkä ovat sinun mietteesi?  Osallistu keskusteluun alla! Tai twiittaa #kelaahetki tuohon viereen.

Vaikenemisen ja huutamisen keskustelukulttuuria

Jan Andersson, toimittaja, A-studio, Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminta
kuva: YLE kuvapalvelu

Olen hämilläni, hiestä ja järkytyksestä märkänä – mitä ihmettä ympärilläni tapahtuu?
Minulle maksetaan kansalaisten haastattelemisesta. Ei turuilla ja toreilla, vaan tv-studiossa. Lamppujen loisteessa ja meikit naamassa, tiedättehän.
Luulisi, että silloin ihminen on parhaimmillaan, skarppaa, vaan ei.
Huuli väpättää, ääni värisee, hikipisarat kimaltelevat otsalla, kädet vatkaavat ilosanomaa eetteriin.
Tuntuu kuin katselisi huonoa sketsiviihdettä, sillä viihteen puolellehan tämä menee. Ai mikä menee?
Poliittinen keskustelu Suomessa vuonna 2017. Ei auta meikit, eivätkä studion valot. Herrat ja rouvat eivät skarppaa, sillä heillä on tärkeää asiaa juuri Sinulle.
Tapanani on ohjeistaa studiovieraita: väitelkää kuin ruotsalaiset: kiihkeästi, mutta toiset huomioon ottaen.
Suomalaisessa keskustelukulttuurissa toisten kohtaaminen on usein joko vaikenemista tai huutamista.
Hyvä debatti edellyttää, että ihminen heittäytyy siihen paitsi suu vaahdossa myös korvat höröllä.

 

Ajatusten vaihtoa vai jopa yhdessä ajattelua?

Timo Järvensivu, verkostotyön tutkija ja asiantuntija, nommoC seugolaiD osuuskunta, www.seugolaid.fi

Tavanomaiseen keskusteluun riittää ajatusten vaihto. Ajatuksia vaihtamalla keskustelijoiden ymmärrys täydentyy toisten ajatuksilla. Ajatuksista muodostuu summa: 1+1+1 = 3.
Dialogiin ei riitä ajatusten vaihto. Dialogi on yhdessä ajattelua. Dialogi on ajatusten ajattelua. Mikä kokonaisuus ajatuksista muodostuu? Miksi ajattelemme juuri näitä ajatuksia? Mitä näkökulmia on jäänyt huomiotta? Dialoginen yhdessä ajattelu ei tyhjene summaksi.
Miten dialogia synnytetään? Ensimmäinen perusohje on yksinkertainen: väitä vähemmän, kysy enemmän. Toinen on vaikeampi: kohdista kysyminen ensin omiin ajatuksiisi ja vasta sen jälkeen muiden esittämiin ajatuksiin. Kolmas ohje on vielä vaikeampi: sanoita julki oma sisäinen dialogisi.
Voiko näitä ohjeita noudattaa julkisessa keskustelussa? Kyllä voi. Julkinen avautuminen voi alkuun nolostuttaa. Kokeile siis ensin turvallisessa keskustelupiirissä. Rohkeus kasvaa kun huomaat, että et ole kysymyksinesi ja ajatuksinesi yksin.

 

Miksi keskustella ja kehittää keskustelutaitoja?

Elise Liikala, Filosofointiohjaaja, www.ajatusrinki.fi

Erilaisia näkemyksiä sisältävässä dialogissa keskustelun osapuolilla on mahdollisuus rikastua toistensa ajatuksista. Hyvässä keskusteluyhteydessä on turvallista kysyä, ihmetellä, etsiä ja kyseenalaistaa sekä omia että muiden näkemyksiä. Uudelle avoin, mutta samaan aikaan jo olemassa olevan hyvän tunnistava ja sitä arvostava vuorovaikutteinen keskustelu antaa paitsi edellytykset löytää tietoa, myös syventää tiedon ymmärtämistä. Kun omia näkemyksiä saa peilattua toisten kanssa, omat näkemykset selkiytyvät.
Argumentaatio- ja kohtaamistaidoissa kehittyminen auttaa rakentamaan siltoja ihmisten välille. Esimerkiksi säännöllisesti filosofointiryhmään osallistuminen kehittää tutkimusten mukaan matemaattisten ja kielellisten taitojen ohella kuuntelutaidossa ja vahvistaa osallistujien tunnetaitoja. Laadukkaassa verkkokeskustelussakin pätevät samat toisen kunnioittamisen periaatteet kuin ajatusten vaihdossa kasvotusten.

Osallistu keskusteluun

9 viestiä

  • Kelaa hetki
    • Jaa tämä viesti:

    Keskustelu on avattu! Mitä mieltä olette keskustelun tilasta Suomessa? Millaisia kokemuksia teillä on keskustelusta kassajonoissa, luokkatunneilla, televisioruudussa, yleisötilaisuuksissa, ruokapöydässä, sanomalehdissä, joukkoliikenteessä tai vaikkapa lenkkipoluilla?

    Ilmoita asiaton viesti

  • Marika Makkonen
    • Jaa tämä viesti:

    Kaupan alan Ollaan ihmisiksi -kampanja:
    “Viimeisen viiden vuoden aikana sanallinen asiakasraivo-ilmiö on tuplaantunut. Valtaosalle myyjistä piikittely, huorittelu, vähättely, kiusaaminen, kiinnikäyminen ja muut töykeydet ovat tuttuja”, https://www.pam.fi/uutiset
    En voi olla miettimättä, ettei tämä käyttäytyminen rajoitu vain hypermarkettien tuomiin kassajonoihin. Ylhäällä Jan Andersson kertoo tukkoisista korvista ja vaahtoavista suista poliittisessa keskusteluissa. Eikö tässäkin ole yhteys? Hyväksytäänkö huono käyttäytyminen, koska sitä näkee kaikkialla?

    Ilmoita asiaton viesti

  • Timo Järvensivu
    • Jaa tämä viesti:

    Rupesin pohtimaan, että onko oikeastaan mahdollista vastata kysymykseen, että mikä on keskustelun tila Suomessa? Tämä pohdinta heräsi havainnosta, että me suomalaiset käymme monenlaisia keskusteluja ja monilla areenoilla. Minäkin osallistun päivittäin moniin keskusteluihin. Jokainen keskustelu on erilainen. Minua kiinnostaisi kuulla erityisesti pieniä, arkisia esimerkkejä sekä hyvistä että pieleen menneistä keskusteluista.

    Minulla esimerkiksi oli tänään töissä hyviä kohteliaita keskusteluja uusien tuttavuuksien kanssa. Vielä ei päästy syvälle, mutta luottamuksen ensi askeleet otettiin.

    Ilmoita asiaton viesti

  • Harriet Rabb
    • Jaa tämä viesti:

    Kyllähän se itsellä varmaan näin on, että parhaimmat keskustelun flowt ja hyvän keskustelun mielihyvä syntyy, kun on jotain yhteistä jaettavaa, joka vie mennessään ja jossa rakentuu mahdollisesti jotain uutta yhteistä ymmärrystä. Tokana heti tämän jälkeen tunnistan sen, että silloin kun itsellä on ollut aidosti halu ymmärtää toista, niin näistä tilanteista on yleensä rakentunut tosi hyviä, vaikka lähtötilanne olisi ollut se, että tämän toisen ajatusmaailma olisi ollut itselle jotenkin vieras. Mutta kaikki ei mene aina kuin Srömsössä, ihmisiä kun vain ollaan. Haasteitakin toki on välillä.

    Ilmoita asiaton viesti

    • Marika Makkonen
      • Jaa tämä viesti:

      Motiivit keskusteluun lähtemiselle ovat minunkin kokemuksesta avainasemassa. Joskus tulee aloitettua keskustelu esim. puolison tai ystävien kanssa puhtaasti omasta halusta sanoa tai kertoa jotain. Tällöin en ole itsekään usein edes pohtinut miksi haluan sen asian jakaa ja mitä sillä oikeasti tarkoitan. Tämä Timo Järvensivun ylempänä luettelemien dialogin 3 perusohjeen vastainen toiminta johtaa harvoin mielettömään keskusteluun, sillä en ole näissä tilanteissa vielä valmis kuulemaan muiden näkökulmia tai tulkintoja. Onneksi näistä tilanteista voi ottaa opiksi. Harjoittelua ikä kaikki 🙂

      Ilmoita asiaton viesti

  • Harriet Rabb
    • Jaa tämä viesti:

    Niin tai voiko olla niin, että siinä vaiheessa kun itse vielä pohdiskelee ja on vähän epävarma, niin tuo aika olisikin sitä otollisinta aikaa myös dialogille? Jos siis ‘vain’ rohkenisi ilmaista ääneen tämä sisäisen puheensa ja pohdiskelut sekä ne kysymykset joita mietiskelee. Itse tunnistan nimittäin myös sitä, että jos on kauan puurtanut jonkun asian parissa, niin voi olla välillä jo liikaa sisäistä näkyä siitä ‘miten asioiden pitäisi olla’. Lukkiuttaako tuo todellista dialogia?

    Ilmoita asiaton viesti

    • Marika Makkonen
      • Jaa tämä viesti:

      Hieno pointti Harriet! Liian valmis ja pitkään kestäneellä yksinäisellä puurtamisella aikaansaatu palapeli ei myöskään ole huippu lähtökohta keskustelulle. Keskeneräiset ajatukset ja pohdinnat saavat taatusti suuremman värähtelypinnan vuorovaikutuksessa.

      Ilmoita asiaton viesti

  • Harriet Rabb
    • Jaa tämä viesti:

    Välillä kyllä mietin niitä tilanteita joista keskinäiset värähtelyt ovat aika kaukana. Jokaisella meillä niitä on varmaan joskus ollut. Mutta jos miettii vielä oikein kiperässä tilanteessa olevia ihmisiä tai ihmisryhmiä, jotka kokevat että eivät saa tilanteeseensa ymmärrystä eikä keskustelupintaa mistään – ei värähtelyä, vaikka sitä kaipaisivat. Mihin tämä saattaa johtaa?

    Ilmoita asiaton viesti

  • Harriet Rabb
    • Jaa tämä viesti:

    Avautuikohan tuo vähän hankalasti mitä yllä tarkoitin? Uusi yritys. Dialogia kipeimmin varmaankin kaivataan juuri silloin, kun on osapuolten välillä jossain määrin eriäviä näkemyksiä. Eriävät näkemykset nostavat helposti voimakkaita tunteita ja todennäköisesti enemmän niillä, jotka tuntevat olevansa tilanteessa ahtaammalla. Dialogin syntymistä auttaa, jos ymmärrämme mitä tunteita tällaisissa tilanteissa usein syntyy ja miten ne vaikuttavat vuorovaikutukseen. Kun tällainen ymmärrys lisääntyy, lisääntyy myös kyky säädellä itseä, tilannetta ja edesauttaa omilla toimilla dialogin syntymistä.

    Ilmoita asiaton viesti

Osallistu keskusteluun