Monthly Archives

joulukuu 2018

Turruttavaa lentomatkailua

By | Hetken blogi | No Comments

Turruttavaa lentomatkailua – mihin lensivät vatsanpohjan perhoset?

Muistatteko, miten jännittävää oli lapsena tai nuorena nousta lentokoneeseen? Ainakin itse seisoin lentokentällä nenä kiinni lentoaseman isoissa ikkunoissa ja ihmettelin ilmaan nousevia lentokoneita. Odotin koneen nousua perhosia vatsassa. Perillä taputin aina kapteenille.

Nämä muistot tuli mieleen, kun olin taannoin lentokentällä lähdössä Berliiniin. En tuntenut lähdön kihelmöintiä. Nousin koneeseen reppu selässä samalla rutiinilla kuin paikallisbussiin. Tein töitä yläilmoissa ja maltoin tuskin vilkaista ikkunasta. Lennän keskimäärin kaksi tai kolme kertaa vuodessa työ- ja lomamatkoja enkä ainakaan omassa tuttavapiirissäni ole mikään varsinainen ”frequent flyer”. Mutta jo minullekin lentämisestä on tullut turruttava rutiini.

Turtuminen ja suurten tunteiden hiipuminen ovat esimerkkejä hedonistisesta sopeutumisesta. Me olemme tottuneet lentämään ja sopeutuneet tapaan niin, että se ei enää tunnu miltään. Emme useinkaan ihmettele, miten lentäminen on ylipäätään mahdollista. Emme koe iloa ja onnea lentämisen mahdollisuudesta. Sama ilmiö näkyy esimerkiksi kahvin juonnissa tai lomamatkoissa. Ennen riitti pannukahvi, sen jälkeen suodatinkahvi ja nyt tarvitaan erikoiskahvia. Ennen riitti telttaloma Suomessa, nyt on lennettävä Malediiveille. Tavalliset uimahallit eivät ole enää mitään kylpylöiden rinnalla. Suurten tunteiden ja nautinnon kokemiseksi tarvitsemme jatkuvasti lisää ja jatkuvasti jotain uutta.

Hedonistisen sopeutumisen lietsoma kulutuksen kasvu on ristiriidassa kestävän hyvinvoinnin kanssa. Näin ovat kirjoittaneet muun muassa Milena Büchs ja Max Koch kirjassaan Postgrowth and Wellbeing. Mutta mitä sopeutumiselle voisi tehdä? Liittyykö uusien kokemusten haaliminen hyvinvointiin? Kuinka paljon hyvinvointiin tarvitaan suuria tunteita ja nautintoa? Vai onko kyse enemmänkin siitä, että meidän pitäisi oppia pois äärikokemusten tavoittelusta ja iloitsemaan siitä, mitä meillä jo on?

Tiedän, että jatkuva uutuudenhalu ruokkii tyytymättömyyttä ja nakertaa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Toisaalta itsekin kaipaan elämääni välillä jotain uutta ja ihmeellistä. Kaipaan perhosia vatsanpohjaan. Ehkä ne palaisivat, jos tekisin isoja lentämisen kaltaisia asioita vielä nykyistä harvemmin. Jos lentäminen olisi säännellympää, sitä joutuisi oikeasti odottamaan. Jos hankkisin kirpputoreilta vaatteita harvemmin tai söisin juustoa ainoastaan poikkeustapauksissa, voisin varmasti kokea enemmän pärisyttävää uutuudenviehätystä. Uutta ja ihmeellistä voi löytyä myös luonnosta ja sen jatkuvasta uusiutumisesta. Mikä parasta: tällainen nautintojen hakeminen ja hyvinvoinnin lisääntyminen olisi sopusoinnussa kulutuksen vähentämisen kanssa.

 

Tuuli Hirvilammi
kirjoittaja on Hetki ry:n jäsen

kuva Pexel