Hetken blogi

Arkkityypit ilmastonmuutostalkoissa

18.10.2018

Kollektiivinen huoli ilmastonmuutoksesta levisi viime viikolla kansalaisten ajatuksiin ja puheisiin IPCC:n ilmastoraportin herättämänä. Varoittavia tutkimustuloksia on julkaistu jo vuosien ajan, mutta nyt viesti ylitti tietoisuutemme kynnyksen rajummin kuin ennen. Ainakin yhden viikon ajaksi meitä kaikkia koskevasta vakavasta uhkasta tuli tärkein puheenaihe niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassakin. Kannanottoja sinkoili joka puolelta. Oli asiallisia artikkeleita, tunteisiin vetoavia kolumneja ja tietysti edelleenkin muutama epätoivoinen yritys kieltää koko ilmiö. Tiedeyhteisön yksimielisyys ja aineiston vakuuttavuus tekevät meille kuitenkin yhä vaikeammaksi paeta aihetta ja jatkaa elämää kuten ennenkin.

Koska oma riittämättömyys on yksi päällimmäisistä tunteistani, pysähdyin anelemaan arkkityypeiltä apua. Mikä niistä olisi paras kumppanini pelkojen kohtaamiseen ja oikeiden valintojen tekemiseen?

Helpoin valintani olisi käpertyä pelokkaan orvon seuraan omaan kammiooni. Olen uhri ja ulkopuolinen maailma on kohdellut minua epäoikeudenmukaisesti. Lasteni ja lastenlasteni tulevaisuus on pilattu. Huoleni taakka painaa minut kasaan. Mikseivät ymmärtämättömät poliitikot tunteneet vastuutaan? Nyt on myöhäistä tehdä mitään. Täällä Suomessa olemme liian pieniä ja voimattomia. Vastuu on kaukana itseni ulottumattomissa, väkirikkaissa ja paljon saastuttavissa maissa.

Orvon seurassa oloni muuttuu kuitenkin ahdistavaksi. On pakko tehdä jotain, ja soturin arkkityyppi on heti valmiina barrikadeille. Minun on pakko laulaa tietämättömät valeuutisten levittäjät suohon. Sivallettava terävin kommentein niitä, jotka totuutta pakenevat. Huidottava vimmatusti kaikkia toisin ajattelevia, vastuutaan pakenevia, vähätteleviä ja hiilijalanjäljestään piittaamattomia. Marssittava banderollien kanssa ja huudettava ääneni käheäksi vastuuntunnottomille päättäjille. Olen ainakin tehnyt jotain! On me ja, ne ja minun on jaksettava taistella niitä vastaan viimeiseen asti.

Soturin matkaan olisi helppo lähteä, mutta minusta tuntuu, että sitä on kokeiltu lukemattomia kertoja ilman toivottua lopputulosta. Haluaisinko tehdä pienestä lapsenlapsestani lapsisotilaan opiskelemaan vastakkainajattelua ja taistelemaan meidän joukoissamme? Tuskin. Mikä arkkityypeistä olisi parempi kumppani?

Ehkä viaton? Se, joka uskoo utopiaan, vaikka hämärä jo laskeutuu planeetan ylle. Toivoa on pidettävä yllä, muuten mitään hyvää ei tapahdu. Ehkä kerron kaikista loistavista keksinnöistä, joita on jo tehty ja tullaan varmasti tekemään. Parhaat aivot ympäri maailman työskentelevät kaiken aikaa ratkaistakseen haasteemme uusin mullistavin keinoin. Voin suunnata valokeilan sinne, missä on toimivia valintoja ja vielä toteutumattomia mahdollisuuksia. Älkää vaipuko epätoivoon. Luottakaa! Kyllä me selviämme. Ehkä täpärästi, mutta kuitenkin. Tämä arkkityyppikumppanini tuntuu mukavammalta lapsenlastanikin ajatellen.

Viattoman onnelliseen loppuun luottajan takaa joku ojentaa minulle vielä rohkaisevasti kättään. Muistan kulkeneeni vastuunsa ottavan elämäntaikurin kanssa haastavilla reiteillä ennenkin. Tämän kumppanin kanssa matkaan tulee paitsi luottamusta myös rohkeutta tarttua tuumasta toimeen tässä ja nyt. Kantamalla vastuuni ja esittämällä oikeita kysymyksiä alan löytää vastauksia. “Kuka minä olen tässä tarinassa? Mitä voin tehdä? Millaisten kumppaneiden kanssa voisin yhdessä saada enemmän aikaan?”

Elämäntaikuri on määrätietoinen, mutta hyväksyy asiat, joita ei voi muuttaa. Tämän oppaan seurassa maltan kulkea levollisemmin, mutta valppaana hetkestä seuraavaan. Kun tilanteet ovat outoja, elämäntaikuri luottaa vaistoonsa. Intuition pieni hiljainen ääni voi olla paras kompassi, kun sitä oppii käyttämään.

Tulevaisuutta tehdään valinta kerrallaan. Omalla asenteellani on suuri merkitys. Ne muut, joille haluaisin sysätä vastuun, kulkevat omien kokemustensa ja mahdollisuuksiensa polkuja. Heidän asenteitaan on vaikea muuttaa syyllistämällä tai kaatamalla tietoa heidän niskaansa odottaen heidän siksi toimivan järkevästi. Voin kenties vaikuttaa omalla esimerkilläni, mutten hyökkäämällä. Voin osallistua dialogiin siellä, missä siihen on tarvetta ja halua. Voin pyrkiä etsimään oikeaa tietoa ja välttää väärän tiedon levittämistä. Voin yrittää poimia ihmiskunnan ongelmasta yksilön kokoisia haukkapaloja, mahdollisuuksia, joihin voimavarani venyvät. Voin kantaa aikuisen vastuun oman elämäni valinnoista ja opettaa lapsilleni, että se, mitä tarvitsen ja se, mitä haluaisin ovat kaksi eri asiaa.

Kun tunnen vastuuni, ei riitä, että totean tyytyväisenä olleeni kasvissyöjä jo vuosikymmeniä tai että polkupyöräilen tai kävelen. Jokaisella meistä on vielä iso määrä arjen tekoja, joilla voimme olla mukana talkoissa. Eilisen valinnat johtivat meidät tähän, missä nyt olemme. Huominen syntyy tämän päivän valinnoista. Niitä teemme milloin pelokkaan orvon tai raivokkaan soturin, milloin utopiaan uskojan tai valppaana mahdollisuuksiin tarttuvan elämäntaikurin seurassa. Yhtä kaikki meillä kaikilla on tärkeä osasuorituksemme

 

Anja Kulovesi-Leino
kirjoittaja Hetki ry:n jäsen
kuva: Asheline Appleton