Hetken blogi

Vaarallinen vapaus

4.4.2018

Suuri osa suomalaisista vallanpitäjistä lienee sillä kannalla, että pahin kansalaistottelemattomuuden muoto on jouteliaisuudeksi nähty toiminta, olipa se sitten työttömyyttä, lyhennetyn työajan tekemistä tai lasten kotihoitoa. Aktivointitoimet, vuorotteluvapaan tiukentaminen, lomapäivien karsiminen ja muut kilpailukykysopimuksen mukaiset toimenpiteet ovat yrityksiä kitkeä joutenolon synti yhteiskunnasta. Älkäämme kuitenkaan kuvitelko, että suomalaiset kurinpitopoliitikot ja suomalainen elinkeinoelämä olisivat yksin liikkeellä tai että kyseessä olisi lujasta työmoraalistamme kumpuava kansallinen erityispiirre. Ei suinkaan: työnteon velvoite on kapitalistisen kulutusyhteiskunnan ydinominaisuus. Kuten filosofi Kate Soper on naulan kantaan osuvassa ”A New Hedonism” –julkaisussaan tähdentänyt, konsumerismille ominaisessa aikataloudessa vapaasti käytettävä aika on uhka yhteiskunnan hyvinvoinnille eikä hyvinvoinnin mahdollistaja.

Yhteys palkkatyön ja kulutuskoneiston ylläpitämisen välillä on ilmeinen: ilman rahaa ei voi kuluttaa. Ihmisten sitominen työn ikeeseen palvelee kuitenkin toistakin tarkoitusta: yksilöiden todellisen vapauden rajoittamista. Kuten Soper toteaa, mitä lujemmin ihminen on kiinni palkkatyössä, sitä vähemmän hänellä on aikaa kuvitella vaihtoehtoisia elämäntapoja, oivaltaa asioita syvemmin tai ryhtyä vastustamaan vallitsevaa järjestelmää. Varastamalla aikamme ja voimavaramme konsumeristinen järjestelmä siis estää tehokkaasti vapaan ajattelun kukoistamisen ja kriittisen opposition synnyn.

Konsumerismille tyypillistä on myös nopeuden ihannointi: uutuuksia on syydettävä markkinoille alati kiihtyvällä tahdilla. Itse asiassa koko edistyksen ajatus on konsumeristisessa aikataloudessa liitetty vauhtiin ja pikavoittojen saamiseen. Jatkuvaan nopeuteen kuuluu kuitenkin vauhtisokeaksi tuleminen. Sen seurauksena vasta nyt havahdutaan yllättyneinä merien jättiläismäisiin muovipyörteisiin ja planeetalla käynnissä olevaan biologiseen tuhoon. Vielä ei kuitenkaan ole havahduttu näkemään sitä kytkentää, joka vallitsee hektisen ja kritiikittömän työnteon sekä ympäristökatastrofien ja ihmisen hyvinvoinnin edellytysten heikentymisen välillä.

”On aika kiirettä töissä” on tämän päivän normivastaus ”Mitä kuuluu?”-kysymykseen. Kyseenalaistettakoon tästä lähin vastauksen hyväksyttävyys. Kiire on paitsi harkitsematonta myös elämää tuhoavaa. Sen sijaan jokaisessa vapaassa hetkessä elää kapinan siemen.

 

Tuula Helne
Kirjoittaja on Hetki ry:n jäsen
Kuva Stefan Gessert, Unsplash