Monthly Archives

helmikuu 2018

Just do something

By | Hetken blogi | No Comments

Voihan velijoulut! Olin juuri saanut valmiiksi alla olevan kirjoituksen, kun Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin Brother Christmasin nimissä tehdystä hyväntekeväisyydestä. Vaikka viranomaiset eivät ole vielä tutkineet varojen väärinkäyttöä tai yhdistyksen syyllistymistä rikoksiin, jo tässä vaiheessa on selvää, että tapaus heikentää ihmisten halukkuutta osallistua rahankeräyksiin. Se tekee minut surulliseksi: ihmisten kynnys parantaa maailmaa on taas kohonnut.

Oma kynnykseni oli aiemmin kohonnut korkeaksi. Siitä kertoo tämä tarina.

Jokin aika sitten löysin itseni suosta, kun yritin keksiä parasta avustuskohdetta, jolle lahjottaisin rahaa. Koska lahjoituksen ei ollut tarkoitus olla suuri, päätin valita kohteen huolella. Halusin lahjoituksen löytävän tiensä sitä eniten tarvitseville ja vielä niin, että lahjoituksen aikaansaama vaikutus kasvaisi ajan myötä. Esimerkiksi tyttöjen koulutus jossain kehittyvässä maassa tuntui hienolta kohteelta näillä kriteereillä.

Innostuin ja syvensin etsintääni. Mietittyäni asiaa enemmän halusin valita paikallislähtöisen avustusjärjestön. Toivoin myös löytäväni jonkin pienen järjestön, joka samalla kuitenkin olisi suomalaisella mittapuulla luotettava toimija. Toki minulla oli ajatuksia sopivista maista ja ties mistä muustakin. Lopulta tähän vaiheeseen päästyäni aloin kuitenkin kyseenalaistaa löytämiäni avustusjärjestöjä ja asettamiani lähtökriteereitä: Olisiko sittenkin fiksumpaa valita isompi järjestö, jolla on myös poliittista valtaa? Tulisiko kuitenkin lahjoittaa rahaa sellaisille ihmisille, jotka kärsivät tällä hetkellä ruuan tai puhtaan veden puutteesta tai ihmisille, joilta on riistetty koti?

Aikaa kului ja kuten arvaatte, en tehnyt edes tuota pientä lahjoitusta. En siis tehnyt mitään, mutta ahdistuin ja turhauduin: Ongelmat ovat suuria ja monimutkaisia, eikä niihin löydy aukottomia ratkaisuja. Keitä tulisi auttaa ja kuka on luotettava auttaja? Eli mitä minun oikeastaan pitäisi tehdä?

Suon syvetessä siirryin maailman parantamisesta itseni parantamiseen. Meditaatiomaailmasta löysin nyt jo edesmenneen opettajan, ajattelijan ja aktivistin nimeltä Micheal Stone. Hänen puheistaan löysin neuvon, joka palautti minut maailman parantamisen pariin. Tuo neuvo menee näin: “Just do something, anything, just do something!”

Stonen usein käyttämä esimerkki on: Tuttavasi kohtaa sairauden, surun tai kuoleman. Mitä sinun pitäisi tehdä? Vastaus: vie hänelle ruokaa. Älä siis mieti soveliaisuutta, sitä mitä muut tekevät, sitä mitä sinulle on aiemmin tehty, tai sitä mikä olisi ”the right thing to do”. Asetu vain apua tarvitsevan tasolle ja tee jotain, ihan mitä vain, mutta tee jotain! Eräs lenkkarifirmakin on ottanut tämänkaltaisen sloganin, eikä ihme. Se fiilis, jonka tekemisestä saa, on niin paljon mahtavampi kuin mikään tunne, minkä tekemisen pohtiminen tai järkeily voi saada aikaan. Just do something!

Stonen neuvo sai minut takaisin maailman parantamisen pariin. Lahjoituskohde löytyi helposti, tai pikemmin tuntui siltä, kuin kohde olisi löytänyt minut. Tämän jälkeen olen auttanut kohdalle sattuvia ihmisiä ja eläimiä ja myös lahjoittanut rahaa useisiin erilaisiin avustuskohteisiin.

Itse en ole lahjoittanut Brother Christmas -yhdistyksen kautta, mutta minulla ei ole täysin varmaa tietoa siitä, etteivät valitsemani järjestöt ole saattaneet syyllistyä mihinkään väärinkäytöksiin. En kuitenkaan suostu antamaan epäilyksien ja pelkojen hallita elämääni, vaan valitsen hyvää kohti kulkemisen ja matkalla oppimisen.

 

Marika Makkonen
Kirjoittaja on Hetki ry:n jäsen