Monthly Archives

tammikuu 2018

Lääkkeitä tavaraähkyyn

By | Hetken blogi | No Comments

Joulun aikaan se taas iski: tavaraähky. Sen vaarallisimpana oireena on välinpitämättömyys. Kun tavaraa on paljon, sitä ei enää muista arvostaa.

Yritän olla tiedostava kuluttaja enkä osta turhaan. Meidän koti on kuitenkin täynnä tavaraa. Mistä se oikein kertyy? Mihin tätä kaikkea tavaraa tarvitaan?

Joulupukki toi lapsille ison kasan lahjoja, koska kouluikäisille pakettien määrä tuntuu olevan tärkeää. Onneksi sukkien ja muiden tarpeellisten lahjojen paketoiminen on sallittua. Myös kirppareilta löydetyt kirjat ja leffat ilahduttavat. Mutta tuli joulupukilta myös lisää tavaraa, joka on kivaa – ainakin hetken. Se näyttää myös tarpeelliselta, kunnes unohtuu nurkkiin.

Välttääkseni turhaa vaatteiden ylituotantoa ostan omat vaatteeni lähes pelkästään kirpputoreilta, se on periaate. Kun lapset olivat pieniä, löysin heille melkein kaikki vaatteet käytettyinä helposti ja vaivattomasti. Mutta isompien lasten vaatteiden etsimiseen tarvittaisiin aikaa, eivätkä äidin löydöt kelpaa. Viime aikoina olenkin lipsunut periaatteista. Olen shoppaillut lasten kanssa ostoskeskuksissa ja luvannut sellaisia vaatteita, joita muillakin on. Olen ajautunut ostamaan alennusmyynneissä ja päätynyt ostamaan kolme kahden hinnalla.

Myös kirppareilla voin helposti sortua ”tarvitsemaan” yhtä ja toista. Mutta nykyään en enää osaa oikein nauttia kirpputoreilla kiertelystä, koska krääsän määrä ahdistaa. Tavaroita hypistellessä tulee väistämättä pohdittua, miksi tämä kaikki on tuotettu. Ja minne tämä kaikki tavara lopulta päätyy?

Olisiko KonMari ratkaisu tavaraähkyyn? KonMari-kirjan esittelyssä kehotetaan raivaamaan ”uskomattoman tehokkaalla KonMari-menetelmällä turhat tavarat pois” ja luvataan kotiin ”kestävä järjestys”. Pitäisikö minunkin käyttää kaikki liikenevät hetket jokaisen kodistamme löytyvän tavaran kääntelemiseen ja pohtia, tuottaako esine iloa? Ei ehkä kuitenkaan.

Tavaramäärän raivaaminen ja sen hillitseminen on toki tarpeellista. Tavaroiden kärrääminen (takaisin) kirpputorille ei ole kuitenkaan kestävä ratkaisu. Tavaroiden poisheittämisen vimma kiihdyttää pahimmillaan uuden hankkimista. Tavarat eivät katoa eivätkä päädy välttämättä kenenkään iloksi, vaikka ne omasta näköpiiristä poistuvatkin.

Ongelmana ei ole kerran hankittujen tavaroiden säilyttäminen tai tavaroiden kierrättäminen. Tavaroita kuuluisi vaalia ja niiden kuuluisi kestää. Materiasta kannattaa huolehtia.

Ongelma on paljon syvemmällä tavaroiden ylituotannossa ja kysyntää ruokkivassa kulutuskulttuurissa. Tavaraähkyn juurisyynä on kasvutalouden pakko tuottaa jatkuvasti lisää ja saada ihmiset haluamaan yhä lisää uutta.

Olisiko halujen hillitseminen kestävämpi lääke tavaraähkyyn? Tai vielä laajemmin talouden kasvupakon murtaminen? Tärkeintä olisi vähentää turhaa tavaroiden tuottamista ja sitä ruokkivaa kulutuskysyntää.

Itse lääkitsen tavaraähkyn tuomaa välinpitämättömyyttä kiitollisuudella. Yritän olla kiitollinen niistä tavaroista, joita olen päättänyt hankkia. Yritän muistuttaa lapsille, että kaikki lahjat ovat aarteita, vaikka ne eivät olekaan tärkeimpiä hyvinvoinnin tai itsearvostuksen lähteitä. Hillitsen haluja myös tyytyväisyydellä: meillä on riittävästi eikä mitään puutu. Enkä hetkeäkään kuvittele, että tavaroissa mitattu yltäkylläisyys olisi oikotie onneen.

 

Tuuli Hirvilammi
kirjoittaja on Hetki ry:n jäsen

Kuva: Jerry Kiesewetter, Stocksnap