Hetken blogi

Tunteet ja tieto

19.12.2017

Populismi leviää. Valeuutiset saavat huomiota. Tarvitsemme tietoa. Tieto on arvokasta ja tunteet sumentavat. Tällainen tuntuu olevan jylläävä ajatusmalli. Minä pelkään tuon ajatusmallin mustavalkoisuutta.

Törmäsin tuoreeseen Long Playn mainokseen, jossa näyttelijä Tiina Lymi puhuu sivistyksen puolesta kärjistäen vallalla olevaa ajatusmallia: ”Jos ihmiseltä kysytään, kannatatko kuolemanrangaistusta, niin vastaus on, että en. Sitten jos populisti kysyy, että niin niin, mutta entä jos se juuri tappaisi sinun lastasi ja paloittelisi sitä, niin eikö se ansaitse kuoleman? Jolloin vastaat, että kyllä kyllä, näinhän se on. Koska silloin vastaat tunteella ja menet… Se on populismia.”

Populismin sekä trollien tehtailemien valeuutisten tapa vedota vastaanottajan tunteisiin tai herättää heissä tunnereaktioita ei minun mielestäni voi olla ongelma. En täten myöskään usko populismia tai valeuutisia selätettävän pysymällä kaukana tunteista ja tarjoamalla vain lisää tietoa. Päinvastoin uskon ratkaisujen löytyvän pikemminkin tiedon kohtaamisessa syntyvien tunteiden hyväksymisestä ja niiden käsittelystä.

Tiedämme Suomessakin olevan ihmisiä, joiden elämä ei ole helppoa. Tiedämme suurimman osan Suomessa myytävistä vaatteista olevan luultavasti valmistettu maaperää ja jokia turmellen sekä ihmisiä riistäen. Tiedämme joidenkin sanojemme ja tekojemme satuttavan toisia ihmisiä. Tiedämme, että tarvittaisiin lähes neljän maapallon verran luonnonvaroja, jos kaikki ihmiset kuluttaisivat suomalaisten tavoin. Tiedämme ihmisoikeuksien toteutumisessa olevan räikeitä maiden välisiä eroja. Tiedämme lautasella tarjottavan pihvin olevan jonkin tehotuotannossa ns. eläneen eläimen lihas. Tiedämme lentomatkustamisen pahentavan ilmastonmuutosta todella merkittävästi.

Kaikki tämä tieto on jo tuotettu, ja se on saavuttanut vähintäänkin suurimman osan suomalaisista. Vaikuttaako se silti yksilöiden, yhteisöjen tai yhteiskunnan tekemisiin? Anu Silfverberg avaa esseekokoelmassaan ”Luonto pakastimessa” suomalaisten yleistä tapaa jäädyttää tunteensa heidän käsitellessään luontoa koskevaa tietoa. Teoksen lukemisen jälkeen tunteista irrottautumisen järjettömyyttä minkään tiedon kohdalla ei voi olla ihmettelemättä.

Tällä logiikalla väitän siis tiedon olevan jopa turhaa, ellemme pysty kohtaamaan sen herättämiä tunteita. Aiheuttaako tieto minussa pelkoa, ahdistusta tai vihaa? Vaikeuttaako tieto elämääni vai helpottaako se sitä? Tuntuuko tieto minun mielestäni tärkeältä vai ei? Miksi? Nyt olisi korkea aika esittää näitä kysymyksiä ja antaa tiedon liikuttaa meitä.

Vaikka olen tiedon ja sen tuoman sivistyksen ehdoton kannattaja, vastustan tiedon ja tunteiden vastakkainasettelua. Jos mietitään vaikkapa päätöksentekoa ja ongelmien ratkaisemista, huomataan tietoisen päättelyn ja osittain tunteisiin pohjautuvan intuition yhteistyön merkitys, kuten Asta Raami teoksessaan ”Älykäs intuitio” meille kertoo.

Ihmisen tunnemaailma on valtava voimavara, ja tunnemaailmamme tekee meistä ihmisiä. Tieto on tarkoitettu ihmisille. Varmistakaamme, että sille on vastaanottajia.

 

Marika Makkonen
kirjoittaja on Hetki ry:n jäsen