Hetken blogi

Suihkussa ilmastonmuutoksen aikaan

11.12.2017

Tähän on tultu: ilmastonmuutos kyseenalaistaa pienimmätkin arkisimmat rutiinimme. Aiheeseen liittyvä Tuuli Hirvilammin kirjoitus Hetken blogissa synnytti vilkkaan sananvaihdon ystäväpiirissäni. Rakentavaa erimielisyyttä aiheutti se, miten paljon suihkussa käydessään pitäisi ajatella ilmastonmuutosta.

Tunnustan, että en ole kokenut suihkussa erityistä syyllisyyttä, siinä missä ystävieni kodeissa huudellaan suihkussa lotraaville Helsingin kivihiilikasoista ja torutaan lämpimän veden liikakäytöstä. Ympäristötietoisuudessani siis paljastui suihkun mentävä aukko, tai positiivisemmasta näkökulmasta katsoen arjestani löytyi yksi asia, josta en ollut ymmärtänyt olla ahdistunut.

Vaikka tuskin kukaan meistä länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa elävistä voi pestä kätensä ympäristöongelmien tuottamisen vastuusta, kallistun sille kannalle, että ilmastonmuutoksen hidastamiseen tarvittaisiin aivan toisen mittaluokan tekoja kuin lämpimien suihkujen välttämistä. Ikävä kyllä luomakunnan pelastaminen omilla pikku toimilla on mahdotonta. Siihen ei riitä edes se, että Pariisin ilmastosopimuksen allekirjoittaneet maat lunastaisivat lupauksensa. Ilmastoaktivisti Bill McKibbenin mukaan ilmasto lämpenisi siinäkin tapauksessa 3.5 astetta – ja sehän on aivan liikaa. Huomattakoon McKibbenin ilmaisseen huolensa heti sopimuksen solmimisen jälkeen; myöhemmin koitti Donald Trumpin aika ja hänen ilmoituksensa USA:n vetäytymisestä sopimuksesta.

Etenkin siksi, että maailmaa johtavat röyhkeän välinpitämättömät yksilöt, kunkin meistä on toki hyvä tehdä voitavansa. Samalla on kuitenkin jaksettava elää ja pysyä järjissään; löytää hetkiä, jolloin voi nauttia elämästä, tehdä pieniä mukavia asioita, nauraa. Masentunut ihminen ei kykene taistelemaan paremman maailman puolesta. Toisaalta masennuksen lamauttamalla ei ole voimia mennä edes suihkuun, mikä tulkittakoon ilmaston kannalta myönteiseksi asiaksi. Masentuneena ei myöskään jaksa kuluttaa eikä liikkua pitkälle kodistaan. Hyviä asioita ekologisesta näkökulmasta nämäkin, ja kenties enemmän kuin riittävä kompensaatio poliittisen vaikuttamisen vähäisyydestä.

Emmi Itäranta maalaa romaanissaan ”Memory of Water” lohduttoman kuvan tulevaisuudesta, jossa merenpinnan nousu on hukuttanut suuren osan maa-alasta, makea vesi on loppumaisillaan ja sen jakelua kontrolloi totalitäärinen sotilasdiktatuuri. Veden saaminen on kaikkialla elämän ja kuoleman kysymys, ja vesirikoksista seuraa ankarin ja lopullisin rangaistus. Vielä emme elä tuossa maailmassa. Uhkakuvista huolimatta en siis aio edelleenkään ahdistua suihkussa käymisestä. Jotain kohtuutta!

Saatte tietysti ajatella, että olen väärässä. Martin Luther King lausui kuuluisassa I have a dream -puheessaan myös näin: ”This is no time to engage in the luxury of cooling off”, tai vapaasti soveltaen: meillä ei ole varaa tunteita rauhoittavien suihkujen ylellisyyteen.

 

Tuula Helne
Kirjoittaja on Hetki ry:n jäsen

Kuva: Sean Afnan on Unsplash