Hetken blogi

Ilmastonmuutos iltapalapöydässä

5.12.2017

Iltapalalla juttelemme usein koko perheen kesken kuulumisista. Silloin tällöin aiheet kiertyvät joitain reittejä ilmastonmuutokseen. Ehkä useimmiten silloin, kun haaveilemme matkoista ja mietimme niiden ilmastopäästöjä. Äitinsä maailmantuskaa ja työntekoa seuranneet lapseni nostavat itse kissan pöydälle. Kolmas- ja kuudesluokkalaiset osaavat jo esittää teräviä kysymyksiä. Onko sillä mitään merkitystä, jos me jätetään lomamatka väliin, kun kuitenkin lentomatkailu kasvaa koko ajan?

Myönnän, että olen sortunut paasaamaan tutkimustuloksista. Olen vahingossa syyllistänyt lapsiani esimerkiksi siitä, että harrastusten takia joutuu autoilemaan. Olen saanut paniikkireaktioita kauppakeskuksissa ja paheksunut ääneen kulutushysteriaa. Olen reagoinut kohtuuttoman rajusti tilanteissa, joissa ei ole tarjolla kasvisruokaa. Tunnustan siis, että olen purkanut omaa ympäristöahdistustani myös lapsiin.

Miten puhua lapsille ilmastonmuutoksesta? Open ilmasto-opas alakoululaisille listaa selkeitä ohjeita. Ensinnäkin on hyvä ottaa lapset mukaan ratkaisuihin ja toimintaan. Meidänkin lapsia on viety People’s Climate March -mielenosoituksiin, on osallistuttu Ilmastovanhempien järjestämiin tempauksiin ja tehty lumiukkoja Helsingin rautatientorilla. Ja meidän lapset ovat tykänneet mielenosoituksista, koska silloin kävellään autoteillä ja saa huutaa niin lujaa kuin haluaa.

Ymmärrän, että tieto saattaa lisätä lapsen tuskaa. Jotta toimintaan osallistuminen olisi lapsille voimaannuttavaa, pitäisi itsekin pysyä luottavaisena. Olen taiteillut sen kanssa, että osaisin piilotella omaa turhautumistani ja kärsimättömyyttäni. Miten on mahdollista, että yhä vaan marssitaan marginaalissa, vaikka globaali lämpötilan nousu on jo totta?

Ilmasto-opas neuvoo huomioimaan lapsen iän ja tiedon vastaanottamisen kyvyn. Usein neuvotaan, että pienille lapsille kannattaa kertoa ihmisten lisääntymisen salat vasta sitten, kun lapsi osaa itse kysyä. Olisiko samanlainen nyrkkisääntö hyvä ilmastoasioissa? Ei ehkä. Ilmastonäkökulmaa kannattaa tuoda esiin ilman lapsen omaehtoisia kysymyksiäkin, varovasti annostellen. Lapsille voi kertoa ilmastonmuutoksesta niin että näyttää, miten ympäristöasiat liittyvät arkipäiväisiin valintoihin. Samalla lapset oppivat ajattelemaan vaikkapa suihkussa käyntiä tai junamatkustamista ilmaston näkökulmasta.

Mutta miten löytää tasapaino? Viime keväänä olimme koko perhe Jordaniassa yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla. Lomailun pitäisi olla perhe-elämän parasta aikaa, mutta Jordanian kaltaisessa maassa se oli vaikeaa. Miten iloita lasten kanssa uima-altaista samalla, kun itse murehtii hupenevia vesivarantoja? Miten kestää kuolevat korallit ja kertakäyttökulttuurin leviäminen? Näitä ristiriitaisia ajatuksia purin ääneen niin kauan, kunnes vanhempi lapseni pyysi lopettamaan. Hän tuli surulliseksi jatkuvasta ilmastonmuutoksen ajattelemisesta. Otin opikseni. Yritin olla murehtimatta ja heittäytyä hetkeen.

Ilmasto-oppaassa todetaan, että ilmastonmuutoksen kaltainen iso haaste voi ahdistaa lapsia. Sen yritän muistaa. Uhkakuvien vastapainoksi aikuisten pitäisi pystyä pitämään yllä positiivista toivon ilmapiiriä. Tänä syksynä kolmasluokkalaiseni totesi iltapalalla jotain, minkä jälkeen oli kuitenkin vaikea pysytellä positiivisena: ”Äiti, mä toivoisin, että en olisi syntynyt ilmastonmuutoksen aikaan.” Kyyneleitä pidätellen sain vain vastattua: ”Niin kultaseni, niin minäkin”.

(Teksti on julkaistu lasteni luvalla.)

 

Tuuli Hirvilammi
Kirjoittaja on Hetki ry:n jäsen.